Muistan syksyn ensihetken

Kun kesä nukkui hiljaa pois

Sanoit että pienen retken

Ominpäin kai tehdä vois



Kun on niin paljon katseltavaa

On pakko uskaltaa

Ei hyppyä tuntemattomaan

Voi tehdä askel kerrallaan

Ei ollenkaan



Olisitpa täällä kun on syksy

Ja mun mieleni sohjoinen

Se näitä teitäni sulkee

Eikä edes keväällä

Tunnu kääntyvän tämä tuuleni pohjoinen

Vaan se kauttani kulkee



Muistan syksyn ensi hetken

Kun kesä nukkui hiljaa pois

Sanoi että oman retken

Sinä teet ja se aikaa viedä vois



Silloin joutuu lähtemään

Kun ei pysty ollenkaan

Lähtemästä kieltäytymään

Ne on pikku lähtöjä ennen sitä suurempaa



Olisitpa täällä...



Olisitpa täällä kun on kesä

Ja itseltäni katoilen

Ja löydän taas jälleen

Vaikka olet etäällä

Ehkä talvi ja sinä saavutte hiljalleen

Ja minä siirryn vuodenajoissa viidenteen